Joulutorttuilua

T jo kovasti toivoi joulutorttujen leivontaa, joten

eihän siihen sitten muu auttanut. Kannettiin poikien CD-soitin

keittiöön, laitettiin joululevy soimaan ja tyhjennettiin keittiönpöytä.

Hienosti tuo isompi jo osaa käyttää kaulinta ja painaa muotilla

torttukuviota, pienempi sen sijaan nautiskelee taikinan

vivahteikkaasta mausta. Ja sitä menikin reippaan

puoleisesti suuhun aina sen jälkeen, kun

taikinapalloa oli hieman mätkitty lasten omalla puisella kaulimella.

Hauskaahan tämä leivonta on, vaikkakin näin hormoni-hillitse-

itseäsi-raskaana on hieman hankalaa välillä yrittää pitää

tuo mielenrauha. Kohtuullisesti onnistuttu siinä hommassa.

Kyllä sinne pellille ihan kohtuullisen näköisiä kappaleita saatiin.

Sitten uuniin, mikä on L:stä aina kovin kummallista touhua.

Ja sitten herkuttelemaan, T näitä vetikin sitten mahansa täyteen.

Tuli hyvin nukuttu yö, itsekin nukahdin jo yhdeksältä kun

olin niin kerta kaikkisen väsynyt.

Onneksi huomenna alkaa viikonloppu eikä ole töitä.

Juhlintaa sen sijaan onkin sitten reippaasti ja kutsuja,

joten nyt nauttimaan niiden odottelusta miehen kainaloon tv:n ääreen,

kun lapsetkin jo kävivät yöunille touhukkaan päivän jälkeen. 

-Maikku-

Lumi ja tuli

Lumi:

Hieman myöhässä kuvia, mutta tästä hetkestä nautittiin niin paljon,

että pakko laittaa näitä. Se, kun lunta satoi kunnon kerros maahan.

Valitettavasti sitä kesti vain hetken, mutta kyllä lasten

ilmeet olivat niin parhaat.

Isompi oli jo kovasti odottanut lunta ja etenkin joulua, että

heti piti päästä tekemään hieman lumitöitä. 

Pienempi ei taas muistakaan koko lumen olemassaoloa

vielä, joten hänen ilmeensä ja kummastelunsa, kun lumihiutale

tippui nenän päähän olivat niin hellyyttäviä. 

Toivottavasti pian tulee lisää lunta.

Tuli:

Vastakohtana valkealle ja kylmälle lumelle, tein hyvälle

ystävälleni syntymäpäivälahjaksi taulun hänen toiveidensa

mukaan. Taulun nimeksi tuli sisäinen tuli.

-Maikku-

Ihana, rakas raskaus

Kenties tärkein syy siihen, miksi blogitekstien ilmestyminen

on tuottanut minulle vaikeuksia on se,

että perheemme on kasvamassa vielä yhdellä jäsenellä.

Meillähän on jo kaksi aivan ihanaa ja rakasta poikaa,

mutta heistä etenkin vanhempi, T, on jo pitkään

toivonut vielä yhtä sisarusta. Joten hänen toiveensa

toteutuu ja maaliskuun alussa meille on tarkoitus syntyä vauva.

Raskaus on mennyt helpommin kuin aikaisemmat. 

Pahoinvointia huomattavasti vähemmän, samoin kuin uneliaisuutta.

Sen sijaan yleinen saamattomuus on vallannut mieleni

ja jatkuvat supistukset ja selkäsäryt hidastaneet toimintaa.

Mielialanvaihtelut ovat kuulemani mukaan tuoneet

oikein "mukavaa" lisää raskausaikaan. Ihanasti tuo

ukkokulta silti jaksaa minun ailahteluni.

Mutta hyvin tässä porskutellaan ja kumman paljon

piristää, kun katselee pienen mussukan kuvia ja tuntee

hennot töytäisyt ja potkut sisältäni. Tunne, mitä jo hetken aikaa

luulin, etten enää ikinä tunne. Kaipuu siihen yhteen lapseen

vei kuitenkin voiton, kun tunne perheemme puuttuvasta

jäsenestä valtasi meidän kaikkien mielet. Ja onneksemme

olimme niin onnekkaita, että hän sai nopeasti alkunsa.

Pikkuisemme rv 13 ultrassa. <3

Huomenna alkaakin jo rv 22 eli yli puolivälin ollaan!

Innolla odottelemme kaikki kevättä ja vauvan syntymää.

Isoveljet kovasti pöristelevät masuani ja halaavat usein isoa

mahaa, jonka kätköissä vauva liikahtelee ja tervehtii heitä

takaisin. <3

Viime viikolla meillä olikin rakenneultra, jossa todettiin 

kaiken olevan mainiosti. Vauva oli kovasti kasvanut ja oli jo 500g.

Vastasi siis viikkoa isompaa kuin oli sillä viikolla. Kätilökin 

harmitteli, että olisi hyvin voinut muuttaa laskettua aikaa jo 

siinä edellisessä alkuraskauden ultrassa, mutta näillä nyt mennään.

Ja mikä ihaninta ja etenkin rakkaan isoveljen suuri suuri toive:

-Maikku-