torstai 15. elokuuta 2013

Viherhuoneen satoa odotellessa

Viherhuoneessamme on koko kesän kasvanut paprikaa, tomaattia,
chiliä ja sitruunaa. Paprikan ja tomaatin kasvatin itse siemenestä
ja hivenen laiskana viherpeukalona olen iloinen, kun ne ovat kasvaneet
näinkin isoiksi. Tomaateista ei ole tulossa satoa, sillä tein
ilmeisesti mullasta liian tiivistä ja kasvi teki juuripintaa myös varteen,
mutta paprikat voivat loistavasti.



Chilistä olemme poimineet jo yhden sadon ja 
nyt kasvi alkoi tekemään uutta kukintaa.



Sitruunapuu on yksi ehdottomia suosikkejani. Myös siitä
olemme poimineet jo yhden sitruunan ja nyt on
tulossa monta pientä sitruunan alkua.
Suosikkihetkeni on kyllä kukinta, kun kauniit valkoiset
kukat täyttävät puun ja tuoksu huumaa koko huoneen. Kunpa
tämä vain menestyisi pihallakin, mutta harmi kun Suomi
on liian kylmä maa...





Viherhuone on kyllä yksi suosikkipaikoistani. Etenkin nyt syksyn tullessa,
kun sytytin ensimmäiset kynttilät pöydälle ja kuppi kuumaa
teetä käteen.


Keisarinelämänlanka on vallannut vanhan lamppuni.

-Maikku-

tiistai 13. elokuuta 2013

Sunneva




Kaari Utrion vuosina 1969 ja 1970 julkiasemat Sunneva Jaarlintytär sekä
Sunneva keisarin kaupungissa on nyt julkaistu kolmen vuosikymmenen
jälkeen yhdessä nimikkeellä Sunneva. (Tammi 2012)
Teokset kuuluvat Utrion ensimmäisten kirjojen joukkoon ja nousivat suureksi menestykseksi.
Teoksen lopussa onkin Utrion kertomaa, kuinka hän muokkasi teokset uudelleen
julkaistavaksi yhteisniteeksi.





Sunneva kertoo Sunneva Birgerintyttärestä. Hän oli Ruotsin mahtavimman miehen, jaarli Birger Brosan, tytär ja kuninkaitten sukua, jolla oli hiukset kuin kehrättyä kultaa ja silmät niin siniset ettei syvinkään,
 iltataivas pystynyt kilpailemaan niiden kanssa. Siniset kuin suo-orvokit. Kirjan alussa
Sunneva on 13-vuotias, juuri naimaikään päässyt neito. Hänellä on luja tahto
ja tietää jo nuorena vaikutuksensa miehiin. Sitä hän oppii käyttämään hyödykseen, kuin
pekäämäänkin. Sunnevan isä valitsee hänelle puolisoehdokkaita,
pääasiassa iäkkäitä miehiä, joiden valtaan Sunneva ei halua taipua.


Syvänsiniset lähteet tuijottivat muukalaista hämmästyneinä ja uteliaina,
mutta ilman pelkoa. Suuneva Jaarlintytär ei vielä osannut
pelätä muuta kuin noituutta ja paholaista, ja
hänen ylitseen kumartunut olento oli varmasti lihaa ja verta.


Sunnevan elämästä ei tule puuttumaan jännitystä eikä vaaratilanteita. Hänen matkansa alkaa Vretan 
luostarista, jonne hänen isänsä Sunnevan pakottaa. Siellä hän oppii kuitenkin
lukemaan, mikä osoittautuu tarpeelliseksi taidoksi myöhemmissä seikkailuissa.
Luostarista paettuaan hänen matkansa kulkee Ruotsista ja Norjasta sotaisaan ja
vaaralliseen Suomeen, jossa elossa pysyminen ei ole itsestään selvyys. Etenkään kristitylle.
Sunneva joutuu matkoillaan myös Ranskan ja Espanjan ruhtinashoveihin ja sieltä aina
ristiretkeläisten mukana Konstantinopoliin.

Sunnevan elämässä on kaksi tärkeää miestä. Rikas sisilialainen Arran herttua 
Rainulf de Hauteville, jonka pakkomielle ja rakkaus kapinoivaa Sunnevaa kohtaan
tuottaa kipinöitä ja oman jännityksensä mukaan. Toisena on orja Airikka, jonka kanssa
Sunneva matkaa ympäri maailmaa. Heidän välillään vallitsee täydellinen
ystävyys ja luottamus, eikä ilman Airikan apua Sunneva olisikaan selvinnyt hengissä, kuin
myös päinvastoin.

Teoksessa kuvataan hyvin ritariajan kuohuvaa Eurooppaa. Tasapainoillaan
köyhien ja rikkaiden välillä, kahden hyvin vastakkaisen maailman keskellä.
Utrio kuvaa hyvin taidokkaasti ja kaunistelematta keskiajan ihmisten olotiloja ja elämää.
Aikaa, jolloin miehet olivat hyvin eläimellisiä eikä naisilla uskottu olevan kuolematonta sielua.
Naiset, niin köyhät kuin yläväiset, olivat pikemminkin kauppatavaraa ilman
muuta arvoa ja tämä kuvaus nostattikin kovan keskustelun teoksen julkaisun jälkeen. 
Etenkin Konstantinopolin osuus tarinassa on hiuksia nostattavaa
ja brutaalia, mutta kertoo hyvin kaikkein häpeällisimmän ristiretken tapahtumista.


Airikka sai nähdä. Hän näki kaikki Rooman kuuluisat kadut ja 
rakennukset, rauniot, jotka kertoivat munaisesta suuruudesta,
rikkaiden loistosta ja köyhien kurjuudesta. Iltaisin, kun hän
oli peitellyt Sunnevan resuisella viitallaan, ettei neito palelisi
siinä murjussa, missä he milloinkin yönsä viettivät, hänen ajatuksensa
vaelsivat tahtomatta ja käskemättä kauas pohjoiseen, tyyniin, utuisiin
kesäöihin Vanajan rannoille.

Sunneva on lähes 700 sivuinen mahtava teos. Sen lukee mielenkiinnolla ja sivumäärät unohtaa 
nopeasti tarinan viedessä täysin mukaansa. Sunnevan puolesta jännittää
ja olosuhteita kauhistelee tarinan viedessä sankaritarta ympäri Eurooppaa
eikä kirjasta puutu romantiikkaa ja jännitystä. Vaikka välillä Sunnevan käytös ärsyttää
eikä ihmisten kohtaloita haluaisi uskoa, oli kirja hyvin viihdyttävä ja mukaansatempaava.
Teoksen aikana Sunneva kasvaakin nuoreksi, aikuiseksi naiseksi ja oppii
lopulta ymmärtämään, mitä haluaa ja kuka hän loppujen lopuksi on.