Leivontaa...

Kesän tullessa alkaa aina tehdä mieli enemmän kalaa. Ne jotenkin kuuluvat yhteen. pitihän sitä tässä sitten yksi ehtoo laittaa.

Pidän kovasti leipomisesta, kenties hieman enemmän kuin ruoanlaitosta. Mieheni taasen tykkää tehdä meillä enemmän ruokia. Päätin sitten hieman kokeilla meille jälkiruoaksi muffinseja. Niiden tekeminen on mukavaa.

Tämmöisiä perhosmuffinseja syntyi silloin. Ihan perusresepti, jossa lopuksi muffinsin kansi leikataan irti, halkaistaan ja asetellaan takaisin kreemitäytteen päälle. Eilen päätin kokeilla sitten yhtä kesäistä reseptiä ja onnistuin leipomaan oikein maukkaita sitruunamuffinseja. Päällisen tekeminen meni hieman taiteiluksi, täytynee ostaa kunnon pursotin.

Tänään tehtiikin pojan kanssa pitkä lenkki, sillä pitäähän nuo muffinsikalorit jotenkin hävittää. ;) vaunuteltiin noin 7 km, poiketen matkan varrella torille ja leikkipuistoon.

keinuminen taitaakin olla meidän pojan yksi mielipuuhista.

pidän kyllä kovasti leikkipuistostamme. Sen toisella puolella avautuu ihana nurmikkoalue, johon tekisi mieli mennä kesän tullen piknikille.

etuterassi

Pikainen päivitys vielä ulko-ovemme luota. Etuterassi alkoi olla jo niin uupuneen näköinen väsyneine kukkasineen, että pitihän sitäkin hieman muokata. Ja tämmöinen siitä tuli.

Pitihän sisällekin tuoda jotain. Takapihamme kun on vielä hyvin voittoisasti mustikan peitossa, poimin niitä hieman keittiöömmekin ilahduttamaan.

Lapio käteen ja kaiva

Viimein on viikonloppu vapaa ja pääsin kunnolla kuopsuttamaan puutarhaan. Keskeltä etupihamme nurmikkoa kulkee hiekkapolku. Tietenkin erilaiset rikkakasvit ja sammaleet ovat yrittäneet vallata alaa, mutta tänään parin tunnin rankan uurastuksen jälkeen alkaa talon emäntä viemään voiton. Oikean käden ranne on kieltämättä aikas kipeä hakun heiluttelusta, mutta lopputulosta katsellessa sekin unohtuu.

Tulppaanitkin ovat avautuneet kauniisti erilaisine väriyhdistelmineen.

Tässä vielä yksi työmaa odottamassa pesua.

Puutarhan hoito tekee myös mielelle hyvää. Etenkin kun töissäni on ollut muutama päivä hyvinkin rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti, tekee hyvää saada ajatukset kauas toisaalle.

Cherrytree

Olen aivan täpinöissä. Tiesin pihallamme kasvavan kirsikkapuita (jotka ovat ihan ehdottomia suosikkejani) luumupuiden ja omenapuiden lisäksi, mutta että näin isoina. Nyt niihin on puhjennut kukat ja voi että sitä väriloistoa.

Ensin tietenkin huomattiin suuri määrä pikkunuppuja, mutta nyt kiitos runsaiden sateiden, kukat ovat avautuneet kauniisti.

Muitakin puita pihaltamme löytyy yllättävän paljon. Selvittämättä onkin vielä mitä nämä kaikki ovat. Olikohan tämäkin jokin lohikäärmepuu?

Pari iltaa sitten mies toikin kotiin kesän ensimmäiset mansikat ja olihan ne pakko nauttia jäätelön kanssa.

walking around

Kävimme kävelyllä uudessa kotikaupungissamme. Poikakin viihtyi hyvin, kun sai seurata autoja ja etenkin bussien ohiajelua. Ihania vanhoja taloja, pikkuteitä, puistoja ja ympärillä järvi.

Meiltä ei ole pitkä kävelymatka keskustaan, missä etenkin kaupungin vanha osa kiehtoo kovasti.

Matka faarin ja mummon luo johtaa järven rannalle, missä on yksi ihana ja rentouttava paikka tehty.

Kunnon lenkki tästä keryiin, etenkin kun alkuperäinen tarkoitus oli ollut vain käydä hieman köpöttelemässä lähiympäristössä, mutta päädyttiinkin tekemään noin 6 km vaunulenkki iltasella.

Valonpilkahduksia sairastuvalta

Poika alkaa olemaan jo terveempi. Rakkulat pääasiassa jo rupia ja vesirokko alkaa olemaan selätetty.

Ulkona alkaa ihanasti vihertämään ja nurmikkokin kasvaa niin, että täytynee mennä kohta ostamaan ruohonleikkuri.

Huomenna on vapaapäivä ja pääsen taas puutarhatöihin. Mies onkin painanut kaksi iltaa töitä takapihallamme. Tuloksena huomattavasti siistimpi metsäpiha, kauheat kasat kaadettuja puita ja pilkottuja halkoja. Vielä on kuitenkin kauhea määrä töitä jäljellä.

Eilen saapui myös uusi sohvamme ja voi että, kun se on hieno. Sopii olohuoneeseemme paljon paremmin kuin entinen. Mutta siitä laitan kuvia sitten toiste. Ihanaa, kun koti alkaa hiljalleen saamaan senlaisen sisustuksen, kuin olemme halunneet. Mutta hiljalleen edetään, onhan tässä aikaa. :)

Viherhuone

Sain viimeinkin aikaiseksi kuvata hieman viherhuonettamme. Täällä on hyvä nauttia etenkin iltaisin teestä viltin alla hyvä kirja kädessä tai lämmitellä auringon paistellessa sisään kahvia kakun ja ystävien kera.

Kasveja ei ole vielä paljoakaan, mutta hiljalleen niitä sitten kertyy. Hieman huvittaisi laittaa jokin köynnöskasvi yhteen nurkkaan ja lisää palmuja, mutta saa nähdä mihin mieli suuntaa.

Äitienpäivä

Äitienpäivästä sain nauttia onnekseni vapaalla. Työni kun on niitä, että tehdään seitsemänä päivänä viikossa 24 h aikana, joten sitä ei ikinä tiedä, koska on vapaalla. Nyt sain ihanasti nukkua aamulla pitkään ja herätä rakkaiden herätykseen heidän kantaessaan aamiaista ja lahjoja minulle vuoteeseen.

Mieheni tuntee minut niin hyvin. Herkullisen kuuloinen leivontakirja sekä lahjakortti paikalliseen kirjakauppaan. Ensin ajattelin, että ihanaa, saan ostaa taas jonkun kirjan, mutta tilannehan olikin toinen. Mieheni olikin valinnut minulle lahjakirjan, joka saapuu tällä viikolla kauppaan. He lähettävät minulle viestin ja kortillani saan hakea sen. Nyt odottelenkin suurella mielenkiinnolla, mitä sieltä tulee.

Poikani oli tehnyt hoidossa, tietenkin hoitotädin kanssa, ihanan kukkakortin sekä liinan, johon oli painettu poikani pienet kämmenkuvat. Oli tämä niin ihana lahja.

Harmi vain, että hänen vesirokkonsa paheni iltaa myöden ja näppyjä tuli kunnon määrä kasvoihin ja selkään. Nyt on onneksi kunnon lääkekuuri ja rakkulat alkavat muodostumaan ruviksi. Päästiin illalla miehen kanssa takapihalle kaatamaan puitakin, mutta siitä myöhemmin lisää.

Finally outside

Tässä on kökötetty nyt pitkään sisällä neljän seinän sisällä pojan kanssa. Ensin tuli ihanainen vatsatauti, sitten perässä kuume ja flunssa. Viikkohan siinä vierähti parine terkkarikäynteineen, mutta viimein se tuntuu selättyneen. Tänään pääsimme pojan kanssa ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin leikkipuistoon ja kunnon vaunulenkille.

Oli ihanaa tuntea kunnon polttotunne jaloissa kun päästeltiin vaunun/rattaiden kanssa pitkin mäkiä ihastellen samalla uuden kotikaupunkimme maisemia. Leikkipuistossa oli niin ihanaa. Poika keinui nauraen kovaan ääneen ja itse rentouduin ihastellen vanhoja puutaloja puiston ympärillä sekä järveä joka näkyi ihanasti talojen takaa. Reipas lenkki vielä takaisin ja poikakin ennätti nukahtaa matkalla. Ja kamera oli tietenkin jäänyt kotiin, jopa puhelinkin, mikä on huomattavasti harvinaisempaa. Kotona sitten pikkukakkonen vei taas iltapäivällä voiton leikistä. Kuva on kylläkin vanha, kun uuden kameran kaikki kuvat vielä toisella koneella, mutta sama harrastus tässä menossa pojalla.

Takapihaamme, joka on vielä täysin metsäkunnossa. Omaa ihanaa mustikkamaata. Tosin tämä on tästä siistiytymässä, kunhan saadaan päätettyä mitä tälle tehdään. Haaveitahan onkin paljon. Illalla pääsimme puutarhahommiin, kun aitaa karsittiin. Pitihän sitä hieman lyhentää, kun oli marja-aronia päässyt aivan ylipitkäksi ja tuuheaksi. Mies huhki oikein olan takaa ja nyt näyttää hyvältä. Oksat kun vielä jaksaisi huomenna siivoilla pois tieltä.

new home, old tricks

Aikaa ehtikin vierähtää, ennen kuin pääsin kirjoittelemaan tänne lisää juttuja. Töissä ollut kova kiire eikä masunnon myyminen ja muutto uuteen kotiin yhtään helpottanut kiirettä.

Nyt on kuitenkin päästy omaan ihanaan kotiin, vaikkakin seinät kaipaavat vielä maalipeittoja ja kirjat kuin myös uset muut esineet nukkuvat vielä pahvilaatikoissa odottaen esille pääsyä. Mieheni lupasi tehdä minulle uuden kirjahyllyn, johon saan viimeinkin kaikki kirjani mahtumaan. Tähän asti ne kun ovat lojuneet ympäri kotiamme, milloin mistäkin löydettävissä.

Poikamme on myös sopeutunut hienosti uuteen kotiin ja pitää kovasi omasta huoneestaan. Onnistuttiin jopa siinä, että poika alkoi nukkumaan yöt omassa huoneessaan ja haluaa sinne ihan itse. Ikää hänellä onkin nyt 1,5 vuotta. Hoidosta pidetään kovasti ja siellä onkin jo uusi ihastuksen kohde. Remontoinnin suhteen päätimme, ettei ole mikään kiire. Talo on hyvässä kunnossa ja mietimme rauhassa kaikki ratkaisut mitä haluamme tehdä. Suunnitelmia meillä onkin jo paljon, ja niiden etenemistä sitten päivittelen tänne toivon mukaan hiljalleen.

Puutarhamme herää parhaillaan eloon näin kevään myötä ja on jo ihastuttanut anopista alkaen. Kovalla mielenkiinnolla kyykin kasvimaalla ja ihmettelen mikähän tuoltakin mahtaa nousta.

Ihanaa kevättä kaikille!