maanantai 7. toukokuuta 2012

Finally outside

Tässä on kökötetty nyt pitkään sisällä neljän seinän sisällä pojan kanssa. Ensin tuli ihanainen vatsatauti, sitten perässä kuume ja flunssa. Viikkohan siinä vierähti parine terkkarikäynteineen, mutta viimein se tuntuu selättyneen. Tänään pääsimme pojan kanssa ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin leikkipuistoon ja kunnon vaunulenkille.
Oli ihanaa tuntea kunnon polttotunne jaloissa kun päästeltiin vaunun/rattaiden kanssa pitkin mäkiä ihastellen samalla uuden kotikaupunkimme maisemia. Leikkipuistossa oli niin ihanaa. Poika keinui nauraen kovaan ääneen ja itse rentouduin ihastellen vanhoja puutaloja puiston ympärillä sekä järveä joka näkyi ihanasti talojen takaa. Reipas lenkki vielä takaisin ja poikakin ennätti nukahtaa matkalla. Ja kamera oli tietenkin jäänyt kotiin, jopa puhelinkin, mikä on huomattavasti harvinaisempaa. Kotona sitten pikkukakkonen vei taas iltapäivällä voiton leikistä. Kuva on kylläkin vanha, kun uuden kameran kaikki kuvat vielä toisella koneella, mutta sama harrastus tässä menossa pojalla.
Takapihaamme, joka on vielä täysin metsäkunnossa. Omaa ihanaa mustikkamaata. Tosin tämä on tästä siistiytymässä, kunhan saadaan päätettyä mitä tälle tehdään. Haaveitahan onkin paljon. Illalla pääsimme puutarhahommiin, kun aitaa karsittiin. Pitihän sitä hieman lyhentää, kun oli marja-aronia päässyt aivan ylipitkäksi ja tuuheaksi. Mies huhki oikein olan takaa ja nyt näyttää hyvältä. Oksat kun vielä jaksaisi huomenna siivoilla pois tieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti