Gnocchie kokeilu

Olen usein katsellut, kuinka Italiaan sijoittuvissa 

kokkiohjelmissa tehdään tunnelmallisissa keittiöissä

vanhojen, suloisten italialaisten mummujen kanssa

perinneruokaa; gnoccheja. 

Joka kerta ne ovat näyttäneet niin hyviltä, että

on tehnyt mieli kokeilla itsekin. Kuitenkin ohjelmista

jäi mielikuva, että niiden tekeminen olisi hyvinkin

vaikeaa ja sorminäppäryyttä vaativaa.

Joten olen antanut niiden jäädä rauhaan.

Nyt kuitenkin vastaan tuli pirkka-lehdessä 

helpon kuuloinen gnocchie-resepti, jota päätin oitis sitten kokeilla.

Meni kuinka meni ja ulkonäöstä viis.

Reseptihän oli helppo, tekemiseen vaan kannattaa varata aikaa hyvin.

1kg jauhoisia perunoita

2dl parmesaania (itse laitoimme goudaa)

1 1/2 tl suolaa

1 kananmuna

n. 2,5 dl vehnäjauhoja

ei siis enempää. Ensin keitin perunat ja mies muussasi ne minulle. Sitten vain

loput ainekset kulhoon ja vaivaamaan. 

Itse tykkäsin tehdä paloista pieniä palloja ensin ja

sitten pyöräyttää ne haarukka kädessä saadakseni aikaa kuviot.

Keittämiseen meni vain hetki, kun ymmärsi

nostaa gnocchiet pois keitinvedestä heti kun nousivat pintaan.

Lopuksi valmistin salvia-voikastikkeen. Mies paistoi meille

pihvit näiden seuraksi ja tuli omasta mielestäni hyvää.

Rakenne oli kyllä hyvin erilainen, kuin mihin on tottunut,

mutta varmasti kokeilen näitä vielä uudelleen toistekin.

(kunhan vaan on sitä aikaa...)

 

Tilda-jäätelö

Pojan leluprojekti etenee viimein.

Lainasin kälyltäni ihanan Tilda kirjan ja

viimein, näin äitiyslomalle jäädessäni,

sain aikaiseksi aloittaa ompelutyöt. 

Ensimmäisenä syntyi tulevan kesän kunniaksi jäätelötuutti.

Varmaankin mansikanmakuinen...

Kuten minun ompeluksilleni on hyvin tyypillistä,

näinkin yksinkeraisen työn tekeminen vaati 

kahden sauman purkamista. Olisi hyvä varmasti

ajatella ennen kuin painaa sitä poljinta...

Mutta valmista tuli ja poika tykkäsi kovasti. 

Heti pääsi jätski mukaan leikkeihin. Etenkin helmi

tuntui olevan huippujuttu tässä lelussa.

Pieniä kukkia näkyvissä

Ihanaa kun kevät alkaa edetä viimeinkin.

Kukat pistävät päänsä esiin mullasta ja

osa ihanuuksista availee jo nuppujaan.

Nyt täytyykin alkaa miettimään, mitä kaikkea sitä

onkaan tullut istutettua viime kesänä

ja mitä kasvoi missäkin. 

Kovasti on uusia suunnitelmia 

ja saa nähdä kuinka niitä pääsee laittelemaan.

Puunkaato-projekti olisi ensimmäisenä kevään tehtävälistalla.

Olohuoneen lamppu

Olen jo pitkään haaveillut Pentikin pöytälampusta. 

Kun selailin hullujen päivien luetteloa, löysin sen suureksi

ilokseni tarjousten joukosta. Supisteluiltani en 

voinut lähteä väkijoukon rynnäkköön mukaan, mutta onneksi

nettikaupatkin toimivat. Kunhan vaan on nopea. 

Varjostimeksi taasen löysin toisen kauan ihailemani asian.

Punottu, valkoinen korivarjostin. Vai miksi sitä nyt pitäisi sanoa...

Mielestäni kuitenkin aivan ihana, vai mitä sanotte?

Hieman modernia ja vanhaa yhdessä tavalla, mistä pidän.

Aamun viettoa

Poika meni pitkästä aikaa tänään hoitopaikkaansa.

Tykkään pitää häntä kotona aina kun olen itsekin,

on niin ihanaa viettää mussukan kanssa aikaa,

mutta nyt olin töideni vuoksi varannut hoitopäivän,

ja olenkin vielä saikulla. Ehkä tekee myös hyvää

vauvan kannalta, että äiti ihan oikeasti

yrittää myös levätä. Tänään on sitten neuvola

ja selviää taas mikä on nykytilanne. Jatkuuko työt 

vai alkaako äitiysloma kutsua...

Vapaan aamun vuoksi päätin nauttia siitä

parhaalla keksimälläni tavalla tähän hätään.

Koska varsinaiset suuret kotityöt on kiellettyjä

supistelujen vuoksi, kuten omenapuun oksien leikkaaminen

mikä tuntuu oikein huutavan minua pihalta,

tein mitä pystyin sisällä.

Hain siis paikallisesta leipomosta, joita onnekseni

on monta meidän pienessä kaupungissamme,

tuoreita croissantteja ja keitin kahvia kotona.

Valitettavasti kotikaupungistamme ei saa tuoreita 

erikoiskahveja mukaan ja se on yksi asia,

mitä kaipaan suuremmassa kaupungissa asumisessa. 

Omaa aikaa, tuoreet herkut ja kuppi kuumaa kahvia,

tietokone ja suosikkiharrastukseni esiin

ja täydellinen rauha. Aah...

Jos lääkäri antaa luvan mennä huomenna jälleen töihin,

on tämä hyvä tapa valmistautua siihen.

Keittiöinspistä etsimässä

Yksi kotimme lukuisista remontoitavista kohteista on keittiö.

Vaikka nykyinen onkin hyvin toimiva ja jollain tavalla nätti,

siitä löytyy niin värimaailmaltaan kuin toteutukseltaan

niin paljon epäkohtia, ettemme kestä sitä enää montaakaan vuotta.

Olemme alkaneet mieheni kanssa suunnittelemaan keittiötä

ja hieman on vielä suunnitelmat auki.

Joten laitetaanpa itselleni nyt ylös muutamia ideoita pyöriteltäväksi...

Ylhäälle lasiovia,

mustia/tummia kahvoja,

lamppuja valaisemaan,

valkoinen suuri pesuallas,

kaunis muotoiltu hana

Yläkaappi kiinni pöydässä,

mutta niin että eteen jää pöytätilaa,

nuppikahvoja...

Valkoiset kaapin ovet, mutta

mustat/tummat pöytätasot.

Kaasuhella on aina ollut unelmani

ja asuessani hetken aikaa Hollannissa,

kotonamme oli sellainen.

Se on mielestäni yksinkertaisen

kaunis ja helppo käyttää.

Tietenkin pienet, nopeat kätöset ja

kaasuhanat eivät kuulosta hyvältä yhdistelmältä.

Meille onkin varmaan tulossa ihan

induktioliesi, mutta

saa sitä aina haaveilla...

On tämä suunnittelu kuitenkin vaan niin ihanaa... :)

Arvontavinkki

Tässä ihana arvontavinkki :)

Avainnaulakko

Me kuulumme niihin perheisiin, jotka hukkaavat

avaimiaan jatkuvasti. Illalla ajattelee, että

avaimet ovat nyt siellä ja siellä, kyllä ne sieltä muistaa.

Aamulla totuus on kuitenkin toinen. 

Usein käy myös niin, että pienenä laukkujen

ihailijana vaihdan käyttämääni käsilaukkua hyvinkin usein.

Tietenkin kiireessä sitten katselee eteisen kaapin laukkupaljoutta ja 

yrittää muistella mihin kyseisistä laukuista avaimet jäivät. 

Ja tämä tapahtuu aina tietenkin kiireessä.

Joten mies oli kerrankin aivan innoissaan uusimmasta

sisustusostoksestani. Käyttää sitä jopa tunnollisesti.

Nimittäin avainnaulakko. Ei mikään kaappi, jota täytyy avata ja sulkea

vaan kunnon koukkuteline, josta  näet heti onko avaimet paikoillaan. 

Kotiavaimillani on vielä tapana jäädä laukunpohjalle, mutta

olen itsekin laittanut tähän kiltisti autoni avaimet, sillä mies tykkää

usein käyttää jostain syystä minun autoani.

RV 29+0!

Rakas vauvamme on jo päässyt rv 29+0 viikolle. Kovasti isoveli häntä jo odottelee

leikkimään kanssaan, mutta vielä saa luvan pysyä sisälläni. Tässä esimerkkiä tulevasta 

valokuvaseinästä olohuoneeseemme,jonka suunnittelu on menossa.

Kasvatusten seuraava vaihe

Viikko vierähtänyt kaikessa kiireessä. Kukkia istutettu

uusiin ruukkuihin ja nillä onkin ollut kasvu vauhdissaan.

Pojan kanssa puuhailtu kaikkea kotona näin sairaslomalla (edelleen ne

supistelut siis syynä)

ja ihanaa kun on ehtinyt nähdä rakkaita sukulaisia

ja ystäviäkin samalla.

Sateet ovat vallanneet kaupungin parina päivänä.

Toivon mukaan lumi katoaa niiden myötä

mahdollisimman nopeasti. Täytynee lähteä

metsästämään josko pian näkyisi leskenlehtiä

jossain päin. 

Mutta sisätilojen kuulumisia jälleen:

Tässä vanha orkideani, olikohan nyt denobrodium nobile,

joka ei ole halunnut kukkia pariin vuoteen.

Olen sitten vain kastellut sitä silloin tällöin toivoen

sen pysyvän elossa, vaikka ajoittain näyttikin epätoivoiselta.

Nyt kukkani yllätti minut täysin ja yhtenä aamuna, kun menin viherhuoneeseen,

oli orkidea tehnyt nuppuja! Ja mikä parasta, parissa päivässä ne aukenivat kauniina.

Paprikat

 Tomaatit

Keisarinelämänlanka

 

Chilitkin ovat viimein itämässä, mutta niistä ei vielä

pariin viikkoon näy mitään varmastikaan.

Mieleni tekisi jo kovasti tehdä myös yrttiruukku, johon

mm. basilikaa (sitä menee meillä paljon), sitruunamelissaa,

persiljaa ja jotain muuta ihanaa. 

Kohta täytyy lähteä kuitenkin piipahtamaan

MLL:n lastenvaatekirppiksellä, joka jälleen järjestetään

läheisellä koululla, joten nyt saa kasvit jäädä odottelemaan.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille.  

Liebster Blog - tunnustus

  Sain Empulta Iloa ja Unelmaa-blogista tämän ihanan tunnustuksen

ja haasteen. Kiitos kovasti. <3

Tässä ohjeet haasteeseen:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka
antoi haasteen sinulle.  

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja

kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
(Minun tapauksessani annoin kuusi :)  )

Haasteen heitän eteenpäin seuraaville 
ihanille blogeille:

Scillan puutarhassa

Jokaisena päivänä
Aarteita 

Aarteenhaltija 

Vera(n) Italia 

Myyrän puutarha

 

Viisi asiaa joita tarvitset päivittäin: 

• Haleja ja suukkoja perheeltäni
• Suklaata
• Kännykkäni
• Silmälasit tai piilarit
•  Läppärini

Viisi kirjaa joita suosittelet muille: 

• Mikä tahansa Agatha Christie kirja
• Kathryn Stockett: Piiat
• Jane Austen kirjat
• Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
• Frances Mayes: Toscanan auringon alla

    
Viisi materialistista joulutoivetta:

• Kirjoja, kirjoja ja kirjoja
• Kylpyamme
• Uusi keittiö
• Greengate astioita
• Lomamatka ulkomaille

 

Viisi paikkaa, joissa haluat käydä: 

• Lontoo
• Barcelona
• Beijing
• New York
• Minne vaan Italiassa

  Viisi adjektiivia jotka kuvaavat sinua: 

• Herttainen
• Iloinen
• Luotettava
• Huumorintajuinen
• Jääräpäinen

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille: 

• Elä jokainen päivä täysillä
• Nauti joka minuutista
• Ilman pilvilinnoja ei voi rakentaa oikeita linnoja
• Ajattele asioiden hyviä puolia
• Päättäväisesti eteenpäin!

<3 

Kasvuhurahdusta

Pikainen päivitys kasvipuolelta.

Tomaatit ovat innostuneet kasvamaan ja kovasti onkin

uusia versoja ilmestynyt. Nyt pitäisi vain

jaksaa selvittää, koska nämä pitäisi istuttaa johonkin isompaan...

Ruukkumietinnät siis alkakoot.

Myös keisarinelmänlanka on kasvanut hurjasti.

Viherhuone täytyy kyllä saada pian kuntoon,

jotta sinne pääsee laittamaan kaikkia istutustelineitä yms.

Istutukset kun kasvavat parhaillaan keittiön

ikkunalla.