Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)on eräänlainen
matkakertomus Japaniin ja samaan aikaan 900-luvun hovielämään Heian-kaudelle.
Mia Kankimäki (s. 1971) kuvaa teoksen alussa, kuinka hänen elämänsä
on tylsää, hänellä ei ole miestä eikä lapsia. Hän miettii, mitä haluaa elämältään.
Yli kymmenen vuoden ajan hän on lukenut ja ihannoinut 900-luvulla
eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shōnagonin teosta Makura no soshi
eli Tyynynaluskirjaa. Hän miettii kuka Sei on?
Mia Kankimäki päätti lähteä vuodeksi vuorotteluvapaalle Japaniin, Kiotoon,
tarkoituksenaan tutkia Sei Shōnagonia ja itseään ja lopuksi kirjoittaa
siitä kirja.
Vuoden ajan hän tutustuu mielenkiintoisiin ihmisiin, kertoo elämästään
tutkivana länsimaalaisena matkailijana maassa, jossa kaikki on niin erilaista.
Hän ei puhu japania eikä tunne Kiotossa ketään, mutta se ei todellista
seikkailijaa haittaa. Kankimäki selviytyy niin kielimuureista kuin
Japania ravisuttaneesta tsunamista matkansa aikana. Ja mitä tärkeintä,
hän löytää suurten vaikeuksien kautta idolinsa, ystävänsä Sein.
[Sei Shōnagon kirjoittaa]
Asioita, jotka ovat parempia yöllä
Syvänvioletin silkin hehku. Joku, joka ei näytä kummoiselta
mutta jolla on miellyttävä luonne.
Hototogisu-käki.
Vesiputouksen ääni.
Mia Kankimäki kuvaa kauniisti Japanin kulttuuria, kirsikkapuiden kukintaa,
vuoristoja, teatteritaiteita, ruokaa ja kaikkea mitä maasta vain
pystyy löytämään. Kertomus ampaisee mukaansa ja huomasin
lukevani mielenkiinnolla, kuinka hän selviytyi matkastaan, kun
suurin osa vastaantulleista ihmetteli päätään pudistellen, kuinka kukaan
länsimaalainen, joka ei osaa japania, haluaa tutkia Sei Shōnagonia.
Sei Shōnagon kirjoitti Tyynynalauskirjassaan lukuisia listoja. Asioita, jotka...
Hänen mietteitään jää itsekin pohtimaan ja nautiskelemaan. Kankimäki kuljettaa kirjassaan
koko ajan mukana Shōnagonin teosta ja valaisee matkana aikana
selville saamiaan asioita niin Heian kauden Japanista, sen hovielämästä
kuin sen ihmisistäkin. Tärkein henkilö tietenkin pääosassa.
Teos on piristävä sekoitus matkakertomusta tuntemattomaan, itsensä löytämistä
kuin myös historiallisen henkilön selvittämistä.
Ja itselleni historiaa ja matkustusta rakastavana ihmisenä kirja oli
aivan ihana tuulahdus.Kun nostin kirjan käteeni, en malttanut
enää laskea sitä alas. Kiehtovaa matkaa.
Sei, alan olla perillä, olen nyt pikkuhiljaa valmis laskeutumaan Kiotoon. Tai siis sinun Heinkyōosi, tuohon "purppuraisten vuorten ja kristallivirtojen kaupunkiin", joka rakennettiin niin kauniiseen paikkaan, ettei ole ihme, jos sieltä pois joutumista pidettiin sinun aikanasi kuolemaan verrattavana rangaistuksena. Minä olen matkalla jonnekkin Ichijōn ja Nijōn, Ensimmäisen ja Toisen kadun, välimaastoon vuorten liepeille, Yoshidayaman kukkulalle, vartin pyörämatkan päähän keisarillisesta palatsista. Sei, olen tulossa nyt, oletko vastassa?
