Kun nuorimmaisemme nukkuu yleensä aamupäivisin päiväuniaan monta tuntia,
minä ehdin esikoisemme kanssa touhuta kaikenlaista. On hassua, kuinka nopeasti
syksy lopulta tuli kun tuntui jo hetken siltä, etteivät puut irrota millään lehtiään
kokonaan.Viikko sitten oli vielä paljon vihreämpää ainakin meidän pihalla.
Mutta nyt on jo maa keltaruskeana ja haravointi täytyy jälleen suorittaa.
Pojastahan tämä oli hirveän hauskaa. Hän kävi miekoin (eli puisin kepein)
taistoon kuivuneita auringonkukan varsia vastaan ja hyppeli innoissaan
minun juuri haravoimiin lehtikasoihin. Onneksi ihan kaikki lehdet eivät sentään
levinneet uudelleen ympäri pihaa. Pikkuisemme tuntuu nukkuvan sitä paremmin,
mitä enemmän ympärillä on meteliä, joten unet maistuivatkin jälleen isoveljen
leikkien vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti