jokin aika sitten mainitsin meidän ostaneen uuden sohvan. Kodissamme on viimeiset kuusi vuotta toimittanut sohvan virkaa ikivanha musta nahkasohva, joka on ollut perheessäni siitä saakka, kun oli vasta vauva itsekin. Kun muutimme ensimmäiseen omistusasuntoomme, saimme sohvan mukaan vanhemmiltani. Vaikka se onkin rakas, sanoimme sille hyvästit olohuoneen puolelta. Ainakin vielä toistaiseksi, se saa majailla nyt vuorostaan työhuoneessa.
Olimme jo pitkään halunneet joko kulmasohvaa tai divaania. Viimeinkin löysimme meille sopivan. Koska olohuoneemme on hyvin korkea ja valoisa, halusimme myös vaalean sohvan. Musta väri ei tuntunut enää sopivan.
Poikammekin pitää siitä kovasti ja usein löhöileekin tai vastaavasti kiipeilee pitkin käsinojia katsellen piirrettyjä. Toimii se myös autoratana. (Seinällä näkyvistä tauluista älkää välittäkö. Ne on vain "heitetty" seinälle valmiina odottaneisiin nauloihin. Emme ole vielä ennättäneet katsoa niille ja muille tauluille paikkoja)
ja täytyy kyllä myöntää, että on siinä mukava itsekin löhöillä. :)
Poikammekin pitää siitä kovasti ja usein löhöileekin tai vastaavasti kiipeilee pitkin käsinojia katsellen piirrettyjä. Toimii se myös autoratana. (Seinällä näkyvistä tauluista älkää välittäkö. Ne on vain "heitetty" seinälle valmiina odottaneisiin nauloihin. Emme ole vielä ennättäneet katsoa niille ja muille tauluille paikkoja)
ja täytyy kyllä myöntää, että on siinä mukava itsekin löhöillä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti