Mummilan kotimaisemissa

Eilen kävimme viettämässä luppoisaa sunnuntaita vanhempieni luona. Pitihän sitä samalla tehdä pieni kävelylenkki samalla vanhoihin leikkipaikkoihin. Etenkin, kun lähes koko viikon olemme poikani kanssa olleet flunssassa ja kuumeessa, mies onneksi pysyi terveenä. Kyllä teki hyvää päästä kävelylle metsäpoluille pitkästä aikaa. Raitista ilmaa, tuulen huminaa puiden seassa ja vanhat tutut paikat.

Omat vaunut olin jättänyt kotiin, kun en tajunnut kiireessä ottaa niitä mukaan. Onneksi mummilassa oli serkkujeni vanhat (jostain 90-luvun alusta) lastenrattaat, joilla poikani matkasi tyytyväisenä.

Tässä näkyikin suosikkileikkipaikkamme. Kalliot. Niitä pitkin taiteillessa, alas hyppiessä, kiipeillessä, hiekkateillä juostessa, vietettiin lukuisia hauskoja tunteja. Harjoiteltiin siinä samalla teatteriakin lapsina, kun näyttelimme yhden ystäväni kanssa koko leijonakuningas-elokuvan kahdestamme. Uskaltauduin siinä muutaman juoksumetrinkin tekemään, mutten vielä enempää. Ei tällä nuhalla.Juoksemaan täytyy kyllä päästä taas pian. Syksy on suosikki lenkkeilyaikaani ja jalkoja jo hieman pakottaa lenkkipolulle. Lenkin jälkeen olikin mukava palata mummilaan syömään tuoretta, kuumaa marjapuuroa.