Uhrilahja

Olin aiemmin lukenut Åsa Larssonilta Musta polku-teoksen ja kun sain uusimman teoksen käteeni, aloin lukemaan sitä innolla.

Åsa Larsson (s.1966) on koulutukseltaan juristi ja sen vuoksi kuljettaa uskottavasti lakimaailmassa myös päähenkilöään Rebecka Martinssonia. Hän on julkaissut viisi teosta ja voittanut kirjallisuuspalkintojakin. Lapsuutensa hän vietti Kiirunassa, jonne myös kirjojen tapahtumat yleensä sijoittuvat.

Uhrilahja (Till offer åt Molok, suom. Kari Koski) alkaa jännittävissä tunnelmissa, kun metsästysryhmä lähtee jahtaamaan koiran tappanutta karhua. Kaadon onnistuttua eläimen sisältä tehdään karmiva löytö. Ihmisen peukalo. Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä pian tapahtumat nopeutuvat, kun kirjan päähenkilöt Rebecka Martisson ja Krister Eriksson yhdessä naapurin Sivvingin kanssa löytävät Sol-Britt Uusitalon julmasti murhattuna tämän makuuhuoneesta.

Koira nousi jäykästi pystyyn häkissään. Kirsu kääntyili puolelta toiselle. Eläin haukahti vielä kerran ja raapi häkin kaltereita. - "Se viestittää", hän sanoi hiljaa. -"Täällä haisee kuolema. Koira reagoin niin nopeastikin. Koko ilma taitaa olla sakeanaan verta." -"Sivving", Rebecka huusi. -"Odota. Älä mene taloon. Minä ja Krister menemme."

Kirjassa seurataan Sol-Britt Uusitalon murhatutkimusta ja yritetään auttaa hänen eloon jäänyttä 7-vuotiasta sukulaispoikaansa Marcusta, joka asui naisen luona. Samalla Larsson tuo mukaan myös historiallisen näkemyksen. Kiirunassa 1900-luvun alussa elänyt opettajatar Elina Pettersson murhattiin kaksi viikkoa poikansa syntymän jälkeen. Mikä näitä yhdistää? Kuka opettajattaren murhasi ja liittyykö se näihin murhiin? Teos hyppelee taitavasti kahdella aikakaudella, kuljettaen tarinaa soljuvasti eteenpäin. Rebecka Martinsson toimii päähenkilönä mainiosti. Hän on hyvin neuroottinen hahmo, jota on aiemmissa kirjoissa jouduttu hoitamaan mielisairaalassa asti. Nainen kun usein joutuu vaaraan murhatutkinnoissa. Kirja paljastaa lisää hänen perhekuvioistaan ja naisen ajatuksista. Hänestä ei voi olla pitämättä ja useat naisen kommentit saavatkin nauruhermot herkiksi huvittuneisuudesta ja järkytyksestä. Hänen kanssaan vahvana naishahmona toimii poliisi Anna-Maria Mella. Taitava poliisi yrittää tasapainoilla suuren perheensä ja uransa kanssa. Välillä joutuen pohtimaan, mikä on tärkeintä?

Hänen tulee kuuma, hän laskee nukkuvan Frans Olofin urkuharmonin taakse ja avaa talvitakkinsa napit. Kun hän laskee sen päältään opettajanpöydälle, hän kuulee ulko-oven avautuvan ja sulkeutuvan. Sitten hänen verensä jäätyy, kun hän kuulee äänen, josta ei voi erehtyä. -"Nneeeiti. Nneeeiti Pettersson."

Åsa Larsson on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden tähdistä, enkä yhtään ihmettele minkä vuoksi. Kirjailija osaa taitavasti pitää teoksissaan jännitystä yllä, aiheuttaen hyytäviäkin kylmänväreitä selkäpiihin. Juonen kuviot ovat taitavasti punottuja, antaen lukijallekin ahaa-elämyksiä välillä. Näiden kahden Lardssonin kirjan luettuani on pakko saada loputkin käsiini.