Mustikassa

Olen varmaankin aiemminkin maininnut, kuinka koko takapihamme on pääasiassa mustikkametsää. Nyt viimeinkin siitä oli hyötyäkin, kun pääsin poikani kanssa poimimaan näin nautinnollisen helposti omaa satoa. Ensi kesänä kun tätä ei enää pakolla ole, jos saamme aikaan mitä on suunnitelmissa.

On yllättävän rentouttavaa vain kyykistellä pusikossa, poimia sormien väliin pieniä tummia marjoja ja tiputella niitä hiljalleen vatiin. Ei huolia, aikatauluja, vain sinä ja mustikat. Kaikessa rauhassa, ainoina häiriöinä hyttyset ja jalkojen ajoittainen puutuminen. Silloin kun poikamme ei ollut päiväunillaan, myös hän yritti kerätä äitinsä opastuksella mustikoita pieneen hiekkaämpäriinsä ja sujautti ne sitten vatiini osan mennessä ohitse. Harmi vain, kun ei ollut kameraa mukana puuhassa. Sekin toisaalta olisi vienyt osan rentoutumisesta mukanaan. Nyt sain nauttia vain ihanasta hiljaisuudesta ajatusteni kanssa. Enkä voi sanoa muuta, kuin ihanaa että tulee syksy. (Vaikka kesä onkin aivan ihanaa aikaa.)