keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kanssasi aina

Näin pääasiassa dekkareita harrastavana ihmisenä päätin kerrankin lukea jonkin muun lajin kirjallisuutta. Kun käteeni osui Nataša Dragnićin Kanssasi aina, kiinnitin siinä ensimmäisenä huomiota kirjailijan syntyperään. Nataša Dragnić (s.1965) on kotoisin Kroatiasta ja opiskellut siellä yliopistossa germaanisia ja romaanisia kieliä ja sen jälkeen hakeutui diplomaattikoulutukseen. Vaikka kirjailija asuukin nykyään Saksassa ja on kirjoittanut teoksen saksaksi, sen tapahtumat sijoittuva Kroatiaan ja Ranskaan.
Kanssasi aina (Jeden Tag, jede Stunde, suom. Tiina Hakala) kertoo kahden ihmisen, Lukan ja Doran, rakkaustarinan, joka kuljettaa läpi heidän elämän. Heidän yhteinen taipaleensa alkaa jo kuuden ja yhdeksän vuotiaina, kun parivaljakko tapaa toisensa päiväkodissa. Pian he kuitenkin joutuvat eroon toisistaan. Luka jää kauniiseen Kroatiaan meren rannalle, kun taas Dora muuttaa perheensä kanssa lumoavaan Pariisiin. Kuudentoista vuoden erossa olon jälkeen he tapaavat sattumalta ja tunnistavat edelleen toisensa. Eihän kumpikaan ollut unohtanut toista. Rakkaus leimahtaa liekkeihin, mutta muut asiat vetävät pariskuntaa erilleen.
Kanssasi aina kuvaa heidän kamppailuaan olla yhdessä, kun asuinpaikat, sota ja perheet vetävät heitä erilleen. Nataša Dragnić kuvaa hyvin tunteiden paloa, mikä päähenkilöiden sydäntä polttaa ja sitä kaihoa joka heidän välillään vallitsee erossa ollessaan, mutta jättää sitten kaiken muun pienemmälle huomiolle. Paikkojen kuvauksia kirjasta on turha etsiä kalliokuvauksia pidemmältä ja muut henkilöt jäävät hieman varjoihin. Tarina kertoo vain heistä kahdesta, vaikka mukana on muitakin. Vaikka alkuunsa sitä hieman pelkäsikin, teos ei silti ole mitenkään siirappinen. Se ei ole perinteinen "rakkausromaani" vaikka onkin aiheesta. Se kuvaa tunteita, todellisuutta ja mitä kaikkea voikaan tapahtua. Päähenkilöiden puolesta hymyilee ja pettyy. Tuli siinä muutama "ei näin voi käydä!"-reaktiokin. Rakkaus on kuitenkin se, mikä kirjassa pysyy ja kantaa läpi koko teoksen. Rasittavinta kirjassa Kanssasi aina on alun kirjoitustyyli, joka oli pääasiassa lyhyitä lauseita ja päällekäisiä kuvauksia. Välillä tuntui menevän jo sekaisin, että missä oikein mennäänkään. Onneksi tyyli muuttuu hieman, kun parivaljakko saavuttaa teini-iän, mutta tekee edelleen tarinan toistoja. Toisaalta, ne kuuluvat juoneen ja ovat kirjalle tärkeitä. Kirja oli kuitenkin hyvä kesälukemiseen ja tarinaltaan kaunis.
Luka kuulee vaimean äänen kasvojensa läheltä: "Sinä olet minun Ruusunen, minun ikioma, herää, minun prinssi, sinä olet minun prinssi, sinä olet minun prinssi, minun ikioma..." Sitten Lukan korviin kantautuu muitakin ääniä ja sanoja, ja hämmentyneenä ja heikkona hän avaa silmänsä ja näkee Doran silmät...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti