Nälkäpeli

Kun eilen ajelimme mieheni kanssa Helsingistä kotiin, kaivoin ostoskasseista yhden ostamistani kirjoista. Minun oli tehnyt jo pitkään mieli lukea Nälkäpeli, mutta jostain syystä en ollut halunnut sitä tehdä. Kenties sen vuoksi, että kirjasta ja siitä tehdystä elokuvasta hössötetään ja kehutaan niin valtavasti, että minua alkoi epäilyttää. Mutta tartuin kirjaan nyt lopulta mielenkiinnolla ja päätin lukea ainakin tämän trilogian ensimmäisen osan.

Suzanne Collins (s.1964) on yhdysvaltalainen nuortenkirjalija, joka aloitti uransa lastentelevisiosarjojen käsikirjoittajana. Hänen viimeisimpiin teoksiinsa kuuluu Nälkäpeli-trilogia, jonka ensimmäisen osan nimikin on sama. Seuraavat osat ovat Vihan liekit ja Matkijanärhi.

Nälkäpeli (The Hunger Games, suom. Helene Butzow) kertoo tulevaisuuteen sijoittuvasta maailmasta. Pohjois-Amerikasta suurin osa on hävinnyt tulvien, luonnonkatastrofien, kuivuuden yms. vuoksi. Lopuksi maan raunioista syntyy uusi kaupunki nimeltään Pamen. Se koostuu alkuunsa pääkaupungista Capitolista sekä 13. vyöhykkeestä. Kansalaiset kuitenkin nousivat kapinaan hallitsijoitaan vastaan, mutta taistelun voitti Capitol. Rangaistukseksi vyöhyke 13 tuhottiin maan tasalle ja luokkajako jyrkkeni. Pienempilukuiset vyöhykkeet pärjäävät paremmin ja saavat nauttia ravinnosta ja huolenpidosta, kun taas viimeiset vyöhykkeet ovat jokseenkin orjien asemassa. Rangaistuksesi ja jonkinlaiseksi muistutukseksi voitostaan hallitsijat määrävät aloitettavaksi jokavuotisen Nälkäpelin. Siinä jokaisesta vyöhykkeestä arvotaan nälkäpeliin mukaan yksi tyttö ja yksi poika, iältään 12-18-vuotta. Jokainen joutuu osallistumaan arvontaan ilman poikkeuksia. Kilpailuun osallistuvat kuljetetaan ennalta tietämättömään paikkaan, joka on valittu areenaksi. Kilpailijat suljetaan areenalle, joka voi olla mitä tahansa aavikosta metsään, ja he joutuvat taistelemaan toisiaan vastaan kuolemaan asti. Viimeinen elossa oleva voittaa nälkäpelin. Tarina kohdistuu vyöhykkeellä 12. elävään Katniss Everdeeniin, joka on 16-vuotias. Hänen sisarensa äänestyslappu nostetaan valintamaljasta, mutta Katness ilmoittautuu vapaaehtoiseksi pikkusisarensa puolesta. Niin hän joutuu mukaan nälkäpeliin ja kamppailemaan hengestään 23 muun kilpailijan kanssa lyhyen koulutuksen jälkeen. Kirja käsittelee hyvin luokkaeroja, elämän epäoikeudenmukaisuutta ja omien valintojen vaikeutta sekä niiden seurauksia. Kirja laittaa miettimään ja pelkäämään. Siinä myös kohdistetaan huomio tosi-TV:n maailmaan ja ihmisten hirviömäisyyteen. Taisteluareena muistutti hieman antiikin Rooman gladiaattoreiden kohtaloa, mutta vietynä pidemmälle ja paljon piinaavammaksi ja vaikemmaksi. Juuri sellaiseksi, missä he olisivat taistelleet tämän kaltaisessa tulevaisuuden maailmassa.

"Onko sinulla vielä jokin viimeinen neuvo?" Peeta kysyy. "Kun gongi kumahtaa, alkakaa vetää minkä kintuistanne pääsette. Kumpikaan teistä ei pärjää Runsaudensarven verilöylyssä. Häipykää niin kauas muista kuin ikinä kykenette ja etsikää paikka jossa on vettä." Haymitch sanoo. "Tuliko selväksi?" "Entä sen jälkeen?" minä kysyn. "Pysykää hengissä."

Vaikka Nälkäpeli on kirjoitettu nuorisolle ajatellen myös aikuislukijoita, en itse suosittelisi kirjaa alle 15-vuotiaille. Kirjan raakuus ja verisyys saivat vatsani vääntelemään heti alusta lähtien, vaikka pidänkin yleensä jännittävistä kirjoista. Ihmisluonnon kuvaukset saattavat olla hyviä opetuksia, mutta itselläni päähuomio kiinnittyi jostain syystä koko ajan toisten tappamiseen ja teurastamiseen. Kirjan päähenkilöstä, Katnissista, oppii kuitenkin pitämään kovasti. Hän tuntuu läheiseltä, vaikka hieman yksinkertaiselta, ja hänen puolestaan pelkää ja toivoo. Kirja kerrotaankin hänen näkökulmastaan, mikä saa aikaan myös hyviä pohdiskeluja erilaisista mieltä painavista asioista. Kirja on hienosti kirjoitettu. Teksti on soljuvaa eikä teosta sen kauheudesta huolimatta voinut laskea käsistään. Joten se tulikin luettua lähes yhdeltä istumalta. Vastaus kysymykseen aionko lukea jatko-osat, on vielä auki. Tarina jää kesken, onhan kyseessä trilogia, ja mieltä jää kovasti askarruttamaan kirjan henkilöhahmojen lopullinen kohtalo. Silti en tiedä kestääkö vatsani enempää. Elokuvan voisin katsoa ihan mielenkiinnosta; vastaako se kuinka paljon kirjaa. Yleensähän ne poikkeavat ainakin osittain. Loppujen lopuksi, kirja on hyvin kirjoitettu, henkilöhahmoihin kiintyy kovasti ja tarina on jännittävä/kauhistuttava, eikä anna ajatuksille hetkeen rauhaa.