Lauantain illanviettoa

Anoppini yllätti meidät pyytämällä aikaisemmin viikolla poikaamme heille yökylään. Poikamme nuorella sedällä oli häntä jo kovin ikävä ja tiesimme poikammekin viihtyvän siellä mainiosti. Niimpä tarjous otettiin iloisina vastaan. Eilen veimme sitten poikamme heti aamusta mummalaan leikkimään ja iloinen nauru kantautuikin ovelle asti, kun lähdimme mieheni kanssa pihalle.

Meille tuli outo ja uusi pulma eteemme. Mitä nyt tehtäisiin? Joka kerta, kun olemme vieneet poikamme yökylään (ja niitä ei ole ollut montaa) olemme joko lähteneet Helsinkiin tai Tampereelle hotelliin yöksi tai sitten on ollut juhlia kuten häät. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään suunnitelmia eikä tiedossa olevia menoja.

Päätimme suunnata alkuunsa hieman ostoksille ja löysinkin itselleni viimein uuden kirjoistupöydän. Tarkoituksenani oli alunperin korjata vanha pöytäni, mutta minun oli alkanut tekemään mieli erilaista pöytää. Kun sitten kaupassa törmäsin tähän pöytään, minkä ääressä nyt kirjoitan, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Juuri mitä olin hakenut.

Kauppojen jälkeen suuntasimme kotiin rentoilemaan. Kyhäsimme mieheni kanssa kasaan pienen antipaston ja katselimme elokuvia. Outoa, kun kerrankin saimme pitää leffan äänet kovalla vaikka pari ensimmäistä kertaa kuuluikin tuttu lause: "Laita äkkiä hiljempaa, ettei mussukka herää!" Kunnes muistimme taas... hänhän on mummalassa.

Kohta lähdemme hakemaan pikkuistamme ja suuntaamme hänen isoisoisänsä syntymäpäiville. Mukavaa sunnuntaita sinne kaikille.